Salamasuojausjärjestelmän tehtävänä on suojata rakennusta ja siinä olevia ihmisiä salamaniskuilta. Lisäksi nykyaikainen salamasuojausjärjestelmä suojaa myös tekniikkaa ylijännitteiltä. Se koostuu seuraavista osista

• Ulkoinen salamasuojaus
  Ulkoinen salamasuojaus suojaa rakennusta siten, että salamaniskun pysäyttävät laitteet vaimentavat suorat salamaniskut ja johdattavat salamavirran johtimien kautta (ei pidä sekoittaa ulijännitesuojiin) maadoitusjärjestelmään maahan. Ulkoinen salamasuojaus ei estä salaman iskemistä rakennukseen, vaan tarjoaa salamalle metalliyhteyden halutuissa iskemäkohdissa, jotka pystyvät siirtämään salamavirran kohti maata pysyvästi ja vaarantamatta ihmisiä ja suojattavaa kohdetta. Näin vältetään salaman suora isku ihmisiin.
• Sisäinen ukkossuojaus
  Olennainen osa ukkossuojauksen potentiaalintasausta. Kaikki metalliputkiasennukset ja kaikki kaapeliasennukset (sähkö, DSL, kaapeli-TV, SATTV jne.) on kytketty toisiinsa ja päämaadoituskiskoon, tarvittaessa tyypin 1 ylijännitesuojakytkimillä. Tämä estää jännite-erot ja niihin liittyvät salamaniskut rakennuksessa, jotka voivat aiheuttaa tulipalo- ja henkilövahinkoja. Tämä ukkossuojauksen potentiaalintasaus ylittää standardien DIN VDE 0100-410 ja DIN VDE 0100-540 (ylijännitesuojaus) mukaisen suojaavan potentiaalintasauksen.
• Ylijännitesuojaus
  Jos sisäisen salamasuojauksen on tarkoitus suojata myös kaapeliasennuksia ja niihin kytkettyjä laitteita, sitä kutsutaan ylijännitesuojaukseksi. Energiatekniikan jakelukanavissa ja tietotekniikkajärjestelmien siirto- ja/tai syöttöpisteissä olevat ylijännitesuojalaitteet (tyyppi 2) rajoittavat esiintyvän ylijännitteen arvoon, joka on vaaraton päätelaitteille. Jos kaapelin pituus on yli 5 m, tarvitaan lisäsuojakytkimiä (SPD-tyyppi 3) suoraan päätelaitteeseen täydellistä suojausta varten.

Ylijännitesuojaus voidaan siis nähdä osana salamasuojausta, mutta se voidaan ottaa käyttöön myös itsenäisesti sähkölaitteistojen perussuojana ja henkilösuojauksena.